Koska meillä on joulu, juhla armas lapsien

  

Näin aattoiltana on hyvä pohtia vähän joulua ja sitä, millaista joulua tahtoo itse viettää ja millaista joulu tahtoo omille lapsille ”opettaa”. Mä oon itse näin aikuisiässä varsinkin hurahtanut jouluun ja alan koristella jo melkein marraskuun puolella. Tai varmaan olisi kuusta myöten kaikki paikoillaan, ellei mies kieltäisi. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin. Mulle joulu on sekä tunnelmaa, ruokaa että lahjoja. Mä uskallan väittää, ettei maailmasta löydy ihmistä, joka suuttuisi, jos lahjan saa. Tai sitten heitä löytyy äärimmäisen vähän, eikä omiin korviin ole yhtäkään tällaista tapausta kantautunut. Vaikka lahjojen saaminen onkin siis äärimmäisen kivaa, ei se näin aikuisena ole enää joulun pääpointti. Lapsena sitä ei malttanut melkein odottaa, että pääsi syömään, koska siitä tiesi, että kohta tulee pukki ja tuo lahjat. Nyt aikuisena ei malta odottaa, että pääsee syömään, koska no, pääsee syömään.

 

Mitä lapselle joululahjaksi?

Joulun alla usein nousee keskusteluun mitä ostaa lahjaksi lapselle, kumppanille, sisarukselle, vanhemmalle, serkulle tai kummille? Ja vastapainona nousee keskusteluun se, miten ylipäätänsä ostaa edes yksi lahja omalle lapselle. Musta on tosi surullista, miten Suomesta löytyy perheitä, joilla ei ole varaa tarjota lapsilleen haluamaansa joulua. Tai edes pientä joulua. Sosiaalisen median kasvun myötä mä uskon, että monille vähävaraisille perheille on noussut myös valtavat paineet siitä, että kuusen alta pitää löytyä useampi lahja jokaiselle ja lahjojen arvoilla on vähimmäismäärä. Ja tämä paine ei ole vain vähävaraisilla perheillä, samat paineet koskevat varmasti myös normaalituloisia ja hyvätuloisia perheitä. Pelätään varsinkin lasten puolesta mahdollista kiusaamista, syrjintää tai pahaa mieltä, jos ei saa yhtä hyvää tai jopa parempaa kuin kaverilla. Miksi näin pitäisi olla? Miksi lapsille pitää opettaa, että tärkeässä osassa on lahjojen määrä ja niiden arvo? Miksi lapsille ei voi opettaa, että tärkeintä on esimerkiksi perheen kanssa vietetty aika, yhteiset pelihetket tai vaikka yhteinen jouluruuan valmistushetki ja lahjojen avaaminen on vain yksi täyte päivään? Monesti tuntuu, että nämä muut ovat vain asioita, joilla saadaan päivä kulumaan, jotta päästään siihen odotetuimpaan asiaan, lahjojen avaamiseen.

 

Meillä on miehen kanssa välillä vähän ristiriitaiset ajatukset siitä, millaista joulua halutaan lapsille opettaa ja millaista kulutuskäyttäytymistä. Miehen mielestä lapsille on tärkeää saada lahjoja ja paljon niitä (jokainen tietenkin itse määrittelee, onko se määrä 5 vai 50), kun taas itse haluaisin painottaa lapsille sitä, että joulussa tärkeintä on yhdessä olo, mieluinen yhteinen tekeminen ja tunnelma. Lahjoja ei unohdeta, mutta niitä ei tarvitse olla valtavaa määrää. Itse tahdon painottaa siihen, että lapsi itse miettii mikä olisi se mieluisa lahja ja se sitten hankitaan. Jos se on kalliimpi, lahja voidaan tehdä sukulaisten kanssa yhteislahja ja jos taas pienempi toive, voi saada muutaman paketin lisäksi. Varsinkin kun meillä on niin valtavasti sukua, joka haluaa ostaa lahjoja, niin se että lapset saisivat jokaiselta vain yhden lahjan, on jo melkein 20 pakettia. Mun mielestä lapsi ei tarvitse niin montaa pakettia jouluna. Ja mitä itselläkin usein kävi (ja on huomannut esikoisen kanssa), oli se, että osa lahjoista jäi käyttämättä tai todella vähälle käytölle ihan vain siitä syystä, että lahjoja tuli niin paljon. Toki mä ymmärrän myös miehen näkökulman, kyllä mä muistan, miten sitä jännittyneenä odotti ja miten lahjojen avaaminen oli aaton odotetuin asia. Mutta toisaalta, eikö sekin ole ennemmin opittu asia? Jos on kasvanut siihen, että joulun tärkein asia on yhteinen tekeminen ja yhdessä olo, ei lahjojen avaamiselle kasaudu niin isoja odotuksia? Varsinkin nykyaikaa ajatellen, itse tahdon kasvattaa lapset kestävään kulutukseen ja miettimään omaa kulutustaan ja sitä mitä oikeasti haluaa, mikä on se suurin toive (ikätasoon sopivasti tietysti). Ja unohtamatta sitä, että se lahjamäärä minkä lapset saa, jää meidän vanhempien vastuulle säilyttää. Ja mä en jaksa nykyistäkään tavaramäärää, puhumattakaan siitä että jouluna saattaa tulla valtavat määrät lisää tavaraa.

 

Tällaisesta ihanasta kulutus”saarnasta” huolimatta, mä tahdon toivottaa kaikille ihanaa ja omannäköistä joulua! Toivottavasti saatte nauttia siitä.